Standardiohjelmistot ovat usein hyvä lähtökohta. Ne säästävät aluksi aikaa ja tarjoavat yleisiin prosesseihin käyttökelpoisen rungon. Ongelmia syntyy siellä, missä poikkeustapaukset, integraatiot, hyväksynnät tai ajan myötä kehittyneet vastuut määrittävät arkea ja järjestelmä toimii enää kiertoteitä pitkin.
Yksilölliset ohjelmistoratkaisut kannattavat silloin, kun yritykset joutuvat jatkuvasti rakentamaan väliaikaisia apujärjestelyjä: manuaalisia vientiprosesseja, aputaulukoita, kaksinkertaista tietojen ylläpitoa, varjolistauksia tai järjestelmän ulkopuolisia erikoisprosesseja. Juuri siellä syntyvät virheet, kitka ja piilevät käyttökustannukset.
Hyvä yksilöllinen ohjelmistokehitys ei siksi pyri keksimään kaikkea uudelleen. Sen tulisi mallintaa ne prosessit, jotka taloudellisesti todella kantavat, ja samalla järjestää tietomalli, roolit ja käyttölogiikka niin, että ratkaisu ei ensimmäisen toimituksen jälkeen jälleen hajoa. Todellinen arvo ei ole erikoistoiveessa, vaan arkkitehtuurissa, joka aidosti keventää yrityksen arkea.